Meillä on luullakseni kissa. Tai siis tavallaan ainakin. Kysyt varmaan, olenko ihan viisas. Höperö? Minäpä kerron kissasta tai oikeammin kissoista.

Muutimme tänne vuosi sitten. Talo on vanha maalaistalo kaikkine ulkorakennuksineen: on aittaa, halkovajaa, navettaa, latoa, ent. karjakeittiötä nykyisin sauna/verstas. Täällä on hiippaillut sievä musta mirri koko ajan. Lähistöllä on hevostila, jossa näitä mirrejä ruokitaan. Luultavasti "meidän" mirrimme oli ottanut tämän alueen reviirikseen. Hiiriä näissä vanhoissa talousrakennuksissa kyllä piisaa yhden kissan tarpeisiin.

Yritin aina häätää sitä sillä koirat haukkuivat ja hyppivät mielipuolisesti aina, kun kissa oli lähistöllä. Niin meni syksy ja talvi. Alkukesästä huomasimme, että kissa ei ollutkaan yksin. Sillä oli pieni poikanen, valkoinen mustin merkein. Mirri poikasineen oli todella sievä pari. Illalla katselimme kuinka pikkukissa leikki pihamaalla emon katsellessa hellästi vieressä. Koirat olivat silloin jo sisällä.

Totesimme, ettei näin voi jatkua. Soitimme kunnan eläinsuojelusta vastaavalle, Ramille. Hän toi meille kaksi häkkiä ja loheneviä syötiksi. Kissat hävisivät maisemista heti, kun häkit olivat paikoillaan. Eivät siis ole helposti huijattavia. No, aikaa kului viikko vähän ylikin. Eräänä päivänä huomasin koirien haukkuvan hulluina kohti metsänreunaa. Jokin siellä liikkui. Hain kiikarit, ja kas kummaa, kaksi pientä kisua, valkoista mustin merkein, leikki metsänreunassa. Hetken odoteltuani ilmestyi emokin valvomaan jälkikasvunsa temmellystä. Siirsimme häkit pellonlaitaan lähelle mirrien leikkipaikkaa. Eipä siinä kauan nokka tohissut ennenkuin molemmat pikkumirrit olivatkin siististi kumpikin omassa häkissään. Rami kehoitti siirtämään pikkukisut samaan häkkiin, niin saisimme vielä emonkin ja pian meillä olikin koko pikkuperhe siististi häkeissä.

Voi, voi. Kuuluu mies sirkkelöivän halkoja. Se tarkoittaa, että minun täytyy mennä niitä pinoamaan. Ovat luvanneet sateita illaksi.

Jatkuu...